Anu Jaantilan puhe Olarin koulun kevätjuhlassa 5.6.2010.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hyvää aamupäivää Olarin koulun yhdeksäsluokkalaiset ja muut oppilaat, hyvät opettajat ja vanhemmat:

Tätä kevätjuhlapäivää on tänä vuonna odotettu tavallista pitempään, kesäkuu on jo hyvässä vauhdissa. Ja takana on paljon koulutyötä ja yhdeksäsluokkalaisille myös suuria valintoja. Maaliskuun yhteishaussa on listattu oppilaitoksia ja lukioita omaan toivejärjestykseen, vaikka onkin vaikea tietää millaiseksi tuleva valinta oikeasti muodostuu. Oman koulun oppilailla oli jo kuuden tunnin pituiset pääsykokeetkin aivan kuin yliopistoon pyrkivillä. Näiden aika isojen valintojen tarkoituksena on muokata omaa tulevaisuutta mahdollisimman sopivaksi juuri minulle. Vaikka en ihan vielä tiedäkään mitkä asiat ovat niitä kaikkein tärkeimpiä muutaman vuoden kuluttua ja varsinkin sitten kun alkaa aikuisen elämä ja työt.

Mikä on elämässä tavoittelemisen arvoista? Sekö mistä äiti ja isä ja koko suku ovat ylpeitä? Vaiko se mikä lisää kotikaupunkimme menestystä ja kilpailukykyä – ne ovat termejä joita aika tiuhaan käytetään kun puhutaan Espoosta. Tuovatko nämä valinnat onnellisuutta? Tai rahaa? Ja ovatko ne sama asia? Tuleeko joistakuista valintojensa ansiosta arvokkaampia ihmisiä kuin toisista? Jos jollakulla sitten vähän vanhempana menee jollakin tavalla huonosti, onko se hänen oma vikansa ja valitsiko hän aikoinaan väärin?

Jos on lukenut sanomalehtiä tänä keväänä, niin uutisista voi huomata että aikuisetkaan eivät aina tiedä mitä tekevät. Tuntuu siltä että aika monet ajavat omaa etuaan, vaikka he johtajina tai poliitikkoina ovat oikeastaan palveluammatissa, tekemässä meille parempia olosuhteita. Mukavinta maailmassa olisi silloin kun kaikille ihmisille riittäisi jotakin mielekästä tekemistä.

Mihin sitten voi varmasti luottaa? Kun olen perheeni tai kavereideni kanssa, mikä on oikeasti tärkeätä ja pysyvää? Yksi vastaus siihen löytyy täältä koulusta. Opiskeluun voi luottaa. Tietojen ja taitojen hankkiminen, omien vahvuuksien löytäminen ja muiden kanssa yhdessä tekeminen – ne eivät horju mihinkään. Tulee aika turvallinen olo kun tietää, että tulevaisuudessakin voi oppia lisää joka päivä, aikuisenakin ja vielä vanhana, vaikka joskus tuleekin  takapakkia ja vastoinkäymisiä, niin kuin voi yllättäen käydä.

Yläkoulua monet muistelevat koko kouluajan vaikeimpana vaiheena ja te yhdeksäsluokkalaiset olette nyt selviytyjiä. Joku on saattanut olla yksinäinenkin, ei ole löytänyt hyvää kaveria. Mutta sellainen voi odottaa jo tulevana syksynä jossakin, tai sitten vähän myöhemmin. Sillä aikaa kannattaa etsiä niitä omia hyviä asioita ja harrastuksia joista on kiinnostunut, sitten on annettavaa muillekin.

Joillakin teistä yhdeksäsluokkalaisista saattaa olla työelämä alkamassa jo nyt kesällä. Toivottavasti teitä kohdellaan hyvin. Jos pomo on tyly tai karjuu välillä naama punaisena kuten äiti tai isä silloin kun tullaan liian myöhään illalla kotiin tai ei ole tehty tarpeeksi kotitöitä, niin pomo on väärässä ammatissa. Koska kaikkia pitää kohdella hyvin. Se on tuntunut olevan myös Olarin koulussa tärkeä periaate. Yhdessä on kiva tehdä ja yhdessä saavutetaan ihan erityisiä elämyksiä. Koska loppujen lopuksi se ainoa asia jolla ihmisen arvoa voidaan mitata on se, miten hän kohtelee muita.

Onnea teille kaikille yhdeksäsluokkalaisille ja teidän valinnoillenne. Kiitos rehtorille siellä toisen koulun juhlassa ja opettajille ja henkilökunnalle, ja viettäkää jokainen hyvin ansaittua rentoa kesälomaa!